Monosyytteja

Monosyytteja on suomalaisessa rikosoikeudellisessa kontekstissa käytetty termi, joka kuvaa syytteeseen asettamista yhdellä ainoalla teolla. Tällöin syyttäjä nostaa yhden pääsyytteen, eikä useampia erillisiä syytteitä samassa jutussa. Monosyyttejä esiintyy sekä oikeudellisen kirjallisuuden että syytekirjaamien yhteydessä, ja niitä käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa päätekijä on rajattu yhteen tekoon liittyvään syytteeseen.

Käytännössä monosyytejä voidaan pitää silloin, kun pääteon ja sen seurausten käsittely koetaan riittäväksi, eikä toisiaan seuraavia rikosoikeudellisia jaksoja nosteta erikseen. Tämä voi nopeuttaa ja yksinkertaistaa oikeudenkäyntiä sekä helpottaa todistelun ja ratkaisun selkeyttä. Samaan aikaan monosyyttien käyttö voi rajoittaa mahdollisuuksia nostaa rinnakkaisia tai toisiinsa liittyviä syytteitä samassa prosessissa, ja joissakin tilanteissa muut teot saatetaan käsitellä erillisissä oikeudenkäynneissä tai jättää kokonaan käsittelemättä tässä yhteydessä.

Monosyyttejä koskevat keskustelut liittyvät oikeudenmukaisuuden ja prosessin tehokkuuden yhteensovittamiseen. Puolustuksen ja syyttäjän näkökulmasta etuina nähdään usein selkeys ja nopeus, mutta kritiikin mukaan liiallinen yksittäistapaisuus voi johtaa siihen, että muu rikosoikeudellinen vastuu jää asettamatta oikeudessa. Suomessa syytteiden nostamisen päätös kuuluu yleensä syyttäjälle, ja valintaperusteet huomioivat sekä lainsäädännön että tapauskohtaiset oikeudelliset näkökulmat.