Monoatomiset

Monoatomiset alkuaineet ovat alkuaineita, jotka normaalissa olomuodossaan esiintyvät yksittäisinä atomeina eivätkä molekyyleinä. Yleisimmät esimerkit ovat jalokaasut: helium (He), neon (Ne), argon (Ar), krypton (Kr), xenon (Xe) ja radon (Rn). Näillä atomeilla on täysi ulkokuori, mikä tekee niistä kemiallisesti erittäin vähän reagoivia.

Ominaisuudet: Monoatomisilla alkuaineilla vuorovaikutukset toisiin atomeihin ovat heikkoja. Tämä ilmenee alhaisina kiehumis- ja sulamispisteinä sekä pääosin kaasumaisena tilana huoneenlämpötilassa. Kiinteässä tilassa ne muodostavat heikot van der Waals -kristallit; sidosvoimat on vähäinen, ja atomit pysyvät yksittäisinä.

Esimerkkejä käyttökohteista: Heliumia käytetään kryogeniikassa ja täyttämään ilmalla täytettyjä ballast- ja ilmapalloja. Neon luo kirkkaan punavaloa neonvaloissa. Argon on yleisin inertti suojakaasu hitsauksissa ja valaistuksessa. Krypton ja xenon käytetään valaistuksessa sekä xenon-anestesiassa ja valokuvauksessa. Radon on radioaktiivinen kaasu, jonka pitoisuutta seurataan, koska se on terveydelle haitallinen.

Erotus muihin alkuaineisiin: toisin kuin diatomiset (kuten O2, N2) tai polyatomiset molekyylit, monoatomiset jalokaasut pysyvät suurimman osan ajasta yksittäisinä atomeina. Yleisesti ne toimivat inertteinä aineina sekä kuvaavat jalokaasujen erityislaatuisuutta kemiallisessa näkökulmassa.