Monitieteisyydellä

Monitieteisyydellä tarkoitetaan tutkimus- ja ongelmanratkaisumenetelmien lähestymistapaa, jossa useiden tieteenalojen teorioita, käsitteitä ja menetelmiä yhdistetään uudenlaisen, ilmiöitä kokonaisvaltaisemmin selittävän ymmärryksen saavuttamiseksi. Se voi toteutua sekä rinnakkain (monitieteinen työ) että tiiviimmin integroituna (inter- tai transdisciplinaarinen tutkimus), jolloin tutkijat kohtaavat toistensa kieliä, menetelmiä ja metodologisia traditioita.

Monitieteisyydessä korostuvat yhteinen ongelmanäkökulma, tiedon yhteiskäyttö ja analyyttinen kiinnittyminen todellisiin ilmiöihin. Keskeisiä toimintatapoja ovat tiimityö, yhteiset kehykset ja lähestymistapojen yhdistäminen sekä vuorovaikutuksellinen oppiminen. Tavoitteena on synteesi, joka ylittää yksittäisten alojen rajat ja tuottaa uudella tavalla sovellettavia ratkaisuja.

Hyödyt ovat usein suuret: laajempi ja syvempi ymmärrys, innovatiiviset ratkaisut, suurempi relevanssi käytäntöihin sekä paremmin kestävien ja monimutkaisten ongelmien hallinta.

Haasteet liittyvät epistemologisiin ja metodologisiin erimielisyyksiin, kielen ja terminologian eroihin, rahoitus- ja julkaisujärjestelmien rakenteisiin sekä arvioinnin vaikeuteen, kun tulokset eivät aina mahdu kapeiden alojen arviointikriteereihin. Menestyksekäs monitieteisyys edellyttää avointa asennetta, selkeitä tavoitteita, suunnitelmallista johtamista ja taitoja kommunikoida sekä yli- että alalajien tutkijoiden kanssa.

Sovelluksissa monitieteisyys näkyy esimerkiksi kestävän kehityksen tutkimuksessa, terveysteknologian arvioinnissa, kaupunki- ja ympäristöselvityksissä sekä luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden välisissä projekteissa. Yleisesti pyritään rakentamaan yhteinen kieli ja saavutettavat tulokset, jotka ovat hyödyllisiä useille sidosryhmille.