Monikielisyyttä

Monikielisyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilö tai yhteisö käyttää ja hallitsee kahta tai useampaa kieltä. Se voi ilmetä sekä arkipäiväisessä puhumisessa että lukutaidossa, ja sitä tarkastellaan useilla tieteenaloilla, kuten kielitieteessä, kognitiivisessa psykologiassa ja sosiolingvistiikassa.

Monikielisyys jakautuu sekä yksilön että yhteisön tasolle. Yksilön monikielisyys voi olla samanaikaista, jolloin henkilöllä on useita kieliä äidinlingvistinä. Tai se voi olla peräkkäistä, jolloin kieliä opitaan eri elämänvaiheissa. Kielten käyttämisessä voidaan erottaa additiivinen ja substitutiivinen monikielisyys: lisänä käytetään toista kieltä ilman, että se korvaa äidinkieltä, tai toinen kieli korvaa sen kokonaan. Käyttötilanteissa esiintyy usein kielen vaihto- ja koodinvaihtoa.

Osa monikielisyydestä liittyy kognitiivisiin ja kielellisiin ominaisuuksiin. Tutkimukset viittaavat siihen, että monikielinen tausta voi tukea kognitiivisia toimintoja, kuten valikointia ja metalingvististä主要tajuamista. Toisaalta monikielisyyden haasteisiin kuuluu tasapainon ylläpito eri kielien välillä, kielen säilyttäminen yhteiskunnassa ja kieli-identiteetin turvaaminen sekä mahdolliset asenteelliset esteet.

Kontekstuaalisesti monikielisyys on keskeinen ilmiö monissa maissa. Suomessa monikielisyys käsittelee sekä suomen- ja ruotsinkielisten välistä kaksikielisyyttä että maahanmuuttajamieliinä syntyvää monikielisyyttä. Kielipolitiikka ja koulutusjärjestelmä vaikuttavat siihen, miten kielet asemoituvat arjessa ja julkisessa palveluksessa sekä miten kielten oppiminen ja ylläpito tuetaan.