Monikielisyys

Monikielisyys tarkoittaa kykyä tai käytäntöä käyttää useampaa kuin yhtä kieltä. Se voi viitata sekä yksilön kielitaidon hallintaan että yhteisön kieliyhteisöön. Monikielisyys ilmenee aktiivisena (säännöllisesti käytetään useampaa kieltä) tai passiivisena (tunnistetaan ja ymmärretään, vaikka ei aina käytetä). Sosiolingvistisesti sillä tarkoitetaan myös yhteisön kielellistä moninaisuutta ja kielellistä vuorovaikutusta arjessa.

Monikielisyys voidaan jakaa useisiin muotoihin: yksilöllinen monikielisyys, jossa henkilö hallitsee useita kieliä; ja yhteisöllinen eli yhteiskunnallinen monikielisyys, jossa useampi kieli on osa arkea suur- tai pienryhmissä. Kielen käyttöön vaikuttavat esimerkiksi perhe, koulu, työelämä sekä virallinen ja vapaa-aika. Monikielisyys liittyy usein kielilainsäädäntöön, koulutukseen ja maahanmuuttajataustojen määrän kasvuun sekä historiallisiin ja maantieteellisiin tekijöihin.

Koulutuksessa monikielisyys voi ilmetä kaksikielisen oppiainejärjestelmänä, kielen opetuksena ja kielitaidon ylläpitämisenä sekä kehittämisenä. Tutkimukset viittaavat mahdollisiin kognitiivisiin hyötyihin, kuten parempaan kognitiiviseen joustavuuteen ja ongelmanratkaisukykyyn, mutta tulokset ovat vaihtelevia yksilöllisesti. Monikielisyys voi myös vahvistaa identiteettiä sekä kulttuurista pääomaa ja lisätä yhteiskunnallista osallisuutta, mutta siihen liittyy myös haasteita, kuten kielten tasapainon ylläpitäminen, institutionaaliset resurssit ja kieli-identiteetin kohtaamat paineet. Esimerkkejä monikielisyydestä löytyy sekä Suomessa että kansainvälisesti, missä usean kielen käyttö on olennainen osa arkea ja toimintaa.