Mohsasteikkoa

Mohsasteikkoa on kovuuden kuvaava laadullinen asteikko, jonka kehitti saksalainen mineralisti Friedrich Mohs vuonna 1812. Asteikon perusidea on, että kovempi mineraali naarmuttaa pehmeämmän, mutta ei toisin päin. Asteikko koostuu kymmenestä vertailumineraalista, jotka ovat kasvavassa järjestyksessä: talc, gypsum, calcite, fluorite, apatite, orthoklaasi-feldspar, quartz, topaz, korundi ja timantti.

Käytössä voidaan esimerkiksi naarmuttaa yksi mineraali toisen kanssa ja katsoa, naarmuttaako kovempi mineraali heikomman. Kovuus on luokiteltu 1–10, eikä se ole absoluuttinen mitta; sen arvo riippuu olosuhteista, kuten epäpuhtauksista ja suunnasta.

Mohsasteikkoa käytetään laajasti geologiassa, gemologiassa ja materiaalianalyyseissä nopeana, helposti muistettavana viitteellisenä kovuuden mittana. Sitä käytetään sekä mineraalien että kivilajien vertailuun, sekä arkipäiväisessä laboratoriotestauksessa. Modernit kovuusmittaukset, kuten Vickers- tai Rockwell-mittaukset, ovat tarkempia, mutta Mohsasteikko säilyttää arvonsa erityisesti kenttäolosuhteissa.