Rockwellmittaukset

Rockwellmittaukset ovat yleinen kovuuden mittaustapa metallien lajitteluun ja laatuvarmistukseen. Menetelmä perustuu Rockwell-kovuustestin periaatteeseen, jonka kehitti Stanley P. Rockwell 1919-luvulla. Mittauksessa mitataan, miten syvälle indentaatio painautuu esipaineen (minimikynnys) ja suurkuorman vaikutuksesta, ja tulos luetaan suoraan kovuuslukuna eri asteikoilla.

Käytetyt indenterit ja asteikot määrittelevät mittauksen tavan. Yleisimmät ovat HRB- ja HRC-asteikot. HRB käyttää pallindenteriä (teräspallo) ja noin 100 kgf suurkuormaa, kun taas HRC käyttää timanttista pyramindertia (timantti-kaino) ja noin 150 kgf suurkuormaa. Esiasentokuorma on tavallisesti noin 10 kgf. Kovuusarvo ilmoitetaan asteikolla (esim. HRB, HRC), ja arvo riippuu käytetystä indenterista sekä kuormasta.

Menettelyyn kuuluu valmistella ja puhdistaa mitattava pinta, varmistaa riittävä paksuus ja kiinnitys sekä sijoittaa mittaus lähelle keskellä, kaukana reunoista ja vanhoista naarmuista. Koetin alussa luodaan kevyellä pienkuormalla referenssireikä; tämän jälkeen sovelletaan pääkuorma ja mitataan syvyyden ero. Kuorma pyritään pitämään stabiloituna ja mittaus toistettavissa, joskus useammalla koepisteellä.

Rockwell-mittauksia säätelevät standardit, kuten ISO 6508 ja ASTM E18. Menetelmää käytetään laajasti terästen, seosten ja monien muiden metallien kovuuden määrittämiseen sekä laadunvalvonnassa että tutkimuksessa. Rajoitteita ovat pintakäsittelyn vaikutus, epämuotoiset tai haurastuvat materiaalit sekä ohutlevyjen edge-efektit, jotka voivat vääristää tuloksia.

---