Moduointisignaalin

Moduointisignaalin käsite tarkoittaa signaalia, jota käytetään kantosignaalin modulaatioon tiedon siirtämiseksi. Se sisältää informaation, jonka halutaan välittää, ja sen muokkaaminen kantosignaalin ominaisuuksiin mahdollistaa signaalin vastaanoton ja rekonstruoinnin.

Modulointi voidaan toteuttaa sekä analogisesti että digitaalisesti. Analoginen modulointi muuttaa kantosignaalin ominaisuuksia suoraan informaation mukaan. Tunnetuimpia analogisia esimerkkejä ovat amplitudimodulaatio AM, taajuusmodulaatio FM ja vaihesmodulaatio PM. Digitaaliset modulaatiomenetelmät sen sijaan muuntavat informaation bittivirran tietyiksi muutoksiksi; yleisiä muotoja ovat QAM (quadrature amplitude modulation), PSK (phase shift keying) ja FSK (frequency shift keying). Digitaalista tietoa siirrettäessä käytetään usein myös muita pulssimodulaatiotapoja.

Moduointisignaalin laatu ja käytettävissä oleva kaista riippuvat sekä alkuperäisestä signaalista että järjestelmän kohinasta ja teknisistä rajoitteista. Keskeisiä mittareita ovat esimerkiksi signaali-kohinasuhde (SNR), kaistanleveys ja virheiden määrä. Modulaation valinta vaikuttaa energiatehokkuuteen, spektritehokkuuteen sekä vastustuskykyyn kohinaa vastaan.

Moduointisignaalit ovat keskeisiä radioviestinnässä, televisiossa ja digitaalisessa tiedonsiirrossa. Niitä sovelletaan sekä langattomiin että kiinteisiin verkkoihin. Optisessa viestinnässä moduulointi muokkaa valon ominaisuuksia, kuten intensiteettiä tai faasia, tiedon siirtämiseksi.