Modaalisista

Modaalisista viittaa kielitieteessä modaalisuuteen liittyviin ilmaisuihin, jotka osoittavat puhujan suhtautumisen lauseen väitteeseen. Modaalisuus kattaa mahdollisuuden, luvan, velvoitteen sekä kyvyn tai epävarmuuden. Sana “modaali” kuvaa näin ollen lauseen ilmapiiria eikä pelkästään tapahtumien todellisuutta.

Modaaliset ilmaisut voidaan luokitella ensisijaisesti toiminnan subjektiiviseen suhtautumiseen. Yleisimmät kategoriat ovat episteminen modaalisuus (tiedon varmuus ja todennäköisyys), deontinen modaalisuus (lupaa, määräystä tai velvoitetta) sekä dynaaminen tai potentiaalinen modaalisuus (kyky tai mahdollisuus). Esimerkkejä ovat mahdollisuutta ilmenevät muodot, velvoitetta osoittavat ilmaukset sekä kyvykkyyttä kuvaavat lauseet.

Finniksen kieli-ilmauksissa modaalisuus saa usein rakennusmuodon modaaliverbistä, kuten vo­ida, täytyä ja pitää. Verbit taipuvat kontekstin mukaan ja voivat esiintyä pääverbin yhteydessä: esimerkiksi “se voi tapahtua” ilmaisee mahdollisuutta, “sinun täytyy mennä” ilmaisee velvoitetta, “hän voisi juosta” osoittaa kykyä tai potentiaalia. Lisäksi modaalisuutta voidaan ilmaista adjective- ja substantiivimuodoilla sekä periphrastisilla rakenteilla kuten “on mahdollista” tai “on välttämätöntä”.

Modaaliset ilmaisut sijoittuvat usein lauseen ennen pääverbiä tai niitä seuraa pääverbi, riippuen kielestä ja rakenteesta. Ne ovat keskeisiä erityisesti puhekielessä sekä kirjoitetussa kieleessä, jossa halutaan varioida sävyä, voimaa tai varmuutta. Modaalisuus on tärkeä rakennusosa sekä syntaksin että semantiikan kannalta, sillä se määrittää paitsi tapahtuman todennäköisyyden myös puhujan suhtautumisen siihen.