Mobiilimaksujen

Mobiilimaksujen (engl. mobile payments) käsite kattaa mobiililaitteilla ja niihin asennetuilla sovelluksilla tai palveluilla tehtävät maksutapahtumat. Niihin kuuluvat esimerkiksi lähimaksutägit (NFC), QR-koodipohjaiset maksut, sovellusten sisäiset ostot, operaattorilaskutus ja vertaislähetykset (peer-to-peer). Palvelut toimivat usein maksukorttien, tilisiirtojen tai mobiililompakoiden kautta.

Teknisesti mobiilimaksut hyödyntävät tokenisointia, salausta, vahvaa asiakasautentikointia ja biometrisia tunnisteita turvallisuuden parantamiseksi. Standardit kuten NFC ja QR-koodit sekä lainsäädäntöesimerkit kuten EU:n PSD2-direktiivi vaikuttavat toteutukseen ja vaatimuksiin, erityisesti vahvan asiakastunnistuksen osalta.

Mobiilimaksujen edut ovat käytännön helppous, nopeus ja käteisen vähentyminen, samoin kuin integrointi digipalveluihin ja kanta-asiakkuuksiin. Haasteina ovat palvelujen yhteen- ja yhteentoimivuus, tietosuoja, petosriskit sekä digitaalisen syrjäytymisen mahdollisuus, jos käyttö edellyttää älylaitetta tai pankkitunnuksia.

Kehityssuuntia ovat reaaliaikaiset maksut, avomaksujärjestelmät, vahvempi integraatio kansallisten tunnistuspalveluiden kanssa sekä uusien teknologioiden, kuten hajautettujen tilikirjojen, kokeilut. Alueelliset erot, sääntely ja käyttäjien luottamus muokkaavat mobiilimaksujen omaksumista eri markkinoilla.