Mittatarkkuudesta

Mittatarkkuudesta eli mittaustarkkuudesta (englanniksi accuracy) puhuttaessa tarkoitetaan mittaustuloksen lähestymistä todellista arvoa. Se kuvaa kuinka lähellä mittaustulos on hyväksyttyä tai tunnettua todellista arvoa. Mittatarkkuus on yksi mittauksen laadun peruskäsitteistä, ja se eroaa toisesta keskeisestä käsitteestä, mittaustarkkuudesta (precision). Mittaustarkkuus kuvaa mittaustulosten toistettavuutta eli sitä, kuinka lähellä toisiaan mittaustulokset ovat keskenään, riippumatta siitä, kuinka lähellä ne ovat todellista arvoa.

Mittatarkkuus saavutetaan yleensä kalibroinnilla. Kalibrointi on prosessi, jossa mittalaite tai -järjestelmä verrataan tunnettuun, tarkempaan standardiin. Kun mittalaite on kalibroitu, sen mittaustuloksia voidaan korjata tai ne voidaan olettaa olevan riittävän lähellä todellista arvoa tietyn toleranssin puitteissa. Mittatarkkuus voi vaihdella riippuen mittausmenetelmästä, laitteistosta ja ympäristötekijöistä. Esimerkiksi korkealuokkainen laboratoriovaaka on huomattavasti tarkempi kuin tavallinen keittiövaaka.

Mittatarkkuus on kriittinen monilla aloilla, kuten tieteellisessä tutkimuksessa, teollisessa tuotannossa, lääketieteessä ja insinööritieteissä. Virheelliset mittaustulokset voivat johtaa vääriin johtopäätöksiin, tuotantovirheisiin tai jopa vaaratilanteisiin. Siksi mittatarkkuuden varmistaminen ja ylläpito on ensiarvoisen tärkeää. Mittatarkkuutta kuvataan usein mittausepävarmuutena, joka kertoo arvioidun virheen suuruuden mittaustuloksessa. Mitä pienempi mittausepävarmuus on, sitä parempi mittatarkkuus.