Minäviestit

Minäviestit (I-messages) ovat kommunikaatiokeino, jossa ihminen ilmaisee omia tunteitaan ja tarpeitaan kuvaamalla tilannetta itselleen eikä syyttäen toista. Ne korostavat henkilön omaa kokemusta ja vähentävät syyllistämistä sekä puolustautumista. Konseptin juuret ovat 1960-luvun amerikkalaisessa vanhemmuuskoulutuksessa, erityisesti Thomas Gordonin kehittämässä Parent Effectiveness Training -menetelmässä. Tyypillinen rakenne on havaintojen kuvaaminen, vaikutuksen ilmaiseminen ja toivomus tai pyyntö: esimerkiksi “Kun näen, että tehtävä jää tekemättä, tunnen turhautuneisuutta ja toivoisin, että voimme sopia uudesta aikataulusta.”

Minäviestit ovat hyödyllisiä monissa tilanteissa: parisuhteissa, perheissä, ystävyyssuhteissa ja työyhteisöissä. Ne voivat vahvistaa vastavuoroista kuuntelua, ehkäistä syyttelyä ja nopeuttaa ongelmanratkaisua. Tehokkaita ovat yleensä, kun viestit ovat konkreettisia, ajantasaisia ja keskittyvät omaan kokemukseen. Oikea hetki ja rauhallinen sävy auttavat vastaanottajaa.

Rajoituksina minäviestit eivät aina muuta toisen käytöstä, eivätkä ne yksin riitä konfliktin ratkaisuun. Niiden tehoa ylläpitää sekä tekijän että vastaanottajan halukkuus kuunnella. Vinkkejä käytäntöön: harjoittele lyhyitä, yksinkertaisia lauseita, vältä yleistäviä sanoja kuten “aina” ja “ei koskaan”, pidä viestit lyhyinä ja keskity yhteen asiaan kerrallaan.