Mineralokortikoidit

Mineralokortikoidit ovat lisämunuaisen kuorikerroksessa syntetisoituvia steroidihormoneja, joiden päätehtävä on ylläpitää Na+, K+ ja nestevajetta sekä verenpainetta. Päämineraalokortikoidi on aldosteroni. Vähemmän aktiivisia mineralokortikoideja ovat 11-deoksikortikosteroni (DOC) ja kortikosteroni, jotka vaikuttavat käytännössä suurelta osin aldosteronin tavoin.

Aldosterone erittyy zona glomerulosa -alueelta lisämunuaisissa. Sen eritys on suurimman osan ajasta säädelty renin-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän kautta sekä veren natrium- ja kaliumtasapoilla. Myös ACTH vaikuttaa lyhyesti aldosteronin eritykseen. Mineralokortikoidien vaikutus kohdistuu pääasiassa munuaisten distaalisen munuaistubuluksen kerroksiin, missä ne lisäävät natriumkanavien (ENaC) ilmentymistä ja Na+/K+-ATPaasin aktiivisuutta, lisäten natriumin takaisinottoa ja kaliumin erittymistä. Tämä johtaa veren tilavuuden ja verenpaineen nousuun.

Säätelyyn osallistuvat 11β-hydroksysteroidide hiihdintäineen 2 (11β-HSD2), joka muuntaa kortisoolin esteraavaksi kortisoniksi munuaisissa estäen kortisolin sitoutumisen mineralokortikoidireseptoriin paikallisesti. Tämä varmistaa aldosterone-tason vaikutukset ilman että glukokortikoidit liiallisesti aktivoisivat MR:ää.

Käytännön merkitys: liiallinen aldosteroni-eritys johtaa hypokalemiaan ja verenpaineen nousuun (primaari hyperaldosteronismi), kun taas aldosteroidin puutos voi aiheuttaa hyperkalemiaa ja metabolista asidoosia (inko Addisonin tautiin liittyvää tilaa). Hoitoa käytännössä voivat olla MR-estäjät, kuten spironolaktaoni tai eplerenoni, sekä korvaushoito Addisonin taudissa, jossa annetaan fludrokortisioonia mineralokortikoidina.