Mikrosävelkorkeuksien

Mikrosävelkorkeuksien viittaa sävelkorkeuksiin, jotka ovat pienempiä kuin puolisävelaskel, joka on länsimaisessa musiikissa yleisimmin käytetty pienin intervalli. Näitä hienovaraisia sävelkorkeuksia käytetään useissa musiikkiperinteissä ympäri maailmaa sekä joissakin moderneissa länsimaisissa sävellyksissä.

Mikrosävelkorkeuksien järjestelmiä on monenlaisia, ja ne eroavat toisistaan käytettyjen intervallien suuruudelta ja rakenteelta. Esimerkiksi intialaisessa klassisessa musiikissa käytetään sävelkorkeuksia, joita kutsutaan nimellä "shrutit", ja niitä on yleensä 22 per oktaavi. Lähi-idän musiikissa puolestaan esiintyy 24 erilaista sävelkorkeutta oktaavissa. Joissakin kulttuureissa on jopa monimutkaisempia järjestelmiä.

Länsimaisessa musiikissa mikrosävelkorkeuksien käyttö on harvinaisempaa, mutta sitä on tutkittu ja käytetty erityisesti 1900-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvulla. Säveltäjät ovat saattaneet käyttää mikrosäveliä luodakseen uusia sointivärejä, ilmaistakseen tiettyjä tunnetiloja tai jäljitelläkseen ei-länsimaisia musiikkiperinteitä. Erilaiset mikrotonaliteetin tutkimukseen ja toteutukseen tarkoitetut instrumentit ja ohjelmistot ovat mahdollistaneet mikrosävelkorkeuksien laajemman hyödyntämisen.

Mikrosävelkorkeuksien ymmärtäminen ja toistaminen voi olla haastavaa perinteiseen länsimaiseen musiikkiin tottuneille korville, sillä ne poikkeavat totutuista intervallisuhteista. Niiden käyttö avartaa kuitenkin musiikin ilmaisullisia mahdollisuuksia merkittävästi.