Mikrobimääritykset

Mikrobimääritykset viittaavat menetelmiin, joita käytetään mikro-organismien, kuten bakteerien, sienten ja virusten, lukumäärän tai pitoisuuden määrittämiseen näytteessä. Nämä määritykset ovat olennaisia monilla tieteenaloilla, mukaan lukien elintarviketurvallisuus, lääketiede, ympäristötieteet ja biotekniikka.

Yleisimpiä mikrobimäärityksiä ovat viljelypohjaiset menetelmät, joissa näyte kasvatetaan sopivalla kasvualustalla. Tämän jälkeen lasketaan kasvaneet koloniat, jotka edustavat eläviä mikro-organismeja alkuperäisessä näytteessä. Menetelmiin kuuluvat esimerkiksi pintaviljely, laimennussarja ja suodatusmenetelmä. Eri mikrobilajeille käytetään usein selektiivisiä kasvualustoja, jotka tukevat tiettyjen ryhmien kasvua ja estävät muiden kasvua.

Viljelypohjaisten menetelmien lisäksi käytetään myös ei-viljelypohjaisia menetelmiä. Näihin kuuluvat esimerkiksi suora mikroskopia, jossa mikrobit lasketaan mikroskoopilla, ja molekyylibiologiset menetelmät, kuten PCR (polymeraasiketjureaktio), joilla voidaan tunnistaa ja kvantifioida mikro-organismien geneettistä materiaalia. ATP-määritykset mittaavat solujen energiantuotantoon liittyvän ATP-molekyylin määrää, antaen nopean arvion kokonaisbiomassan määrästä.

Mikrobimääritysten tuloksia käytetään muun muassa elintarvikkeiden laadunvalvonnassa patogeenien ja pilaajamikrobien toteamiseen, veden mikrobiologisen laadun arviointiin, kliinisissä näytteissä infektioiden diagnosointiin ja antibioottiherkkyyden määrittämiseen, sekä ympäristönäytteissä mikrobiston kartoittamiseen. Määritysmenetelmän valinta riippuu tutkittavasta näytteestä, mikro-organismista ja tutkimuksen tavoitteesta.