Mikroarraytestejä

Mikroarraytestejä, tunnettu myös nimellä microarray-testit, ovat molekyylibiologian menetelmiä, jotka mahdollistavat tuhansien tai jopa miljoonien eri DNA- tai RNA-molekyylien samanaikaisen analysoinnin. Niitä käytetään laajasti geenien ilmentymisen tutkimuksessa, genomin variaation tunnistamisessa ja proteiinien vuorovaikutusten selvittämisessä. Mikroarray koostuu kiinteästä alustasta, kuten lasilevystä tai piisirusta, johon on kiinnitetty tunnettuja DNA- tai RNA-koettimia. Nämä koettimet ovat spesifisiä tiettyjä geenejä tai DNA-sekvenssejä kohtaan.

Testin perusperiaate perustuu hybridisaatioon. Näytteen DNA tai RNA, usein merkittynä fluoresoivalla värillä, tuodaan kosketuksiin mikroarrayn kanssa. Jos näytteessä on sekvenssejä, jotka ovat komplementaarisia alustalla olevien koettimien kanssa, ne sitoutuvat toisiinsa (hybridisoituvat). Sen jälkeen analysoidaan, missä kohdissa alustaa hybridisaatiota tapahtuu ja kuinka voimakkaasti. Tämä fluoresenssin intensiteetti kertoo koettimen kohdegeenin tai -sekvenssin määrästä tai ilmentymisestä alkuperäisessä näytteessä.

Mikroarraytestejä käytetään monissa sovelluksissa, kuten syövän diagnoosissa ja hoidon ennustamisessa, perinnöllisten sairauksien tutkimuksessa, lääkekehityksessä ja toksikologiassa. Ne tarjoavat nopean ja tehokkaan tavan saada laajoja tietoja geneettisestä tasosta. Testien tulkinta vaatii kuitenkin kehittyneitä bioinformatiivisia työkaluja ja asiantuntemusta.