Mikroaallon

Mikroaallon on termi, jota käytetään kuvaamaan elektromagneettisen spektrin mikroaaltosäteilyn aluetta. Mikroaallot ovat sähkömagneettisia aaltoja, joiden aallonpituudet ovat noin 1 millimetristä 30 senttimetriin ja taajuudet noin 1 gigahertsiästä 300 gigahertsiin. Tällä alueella esiintyy sekä luonnollista että ihmisen tuottamaa säteilyä, ja sen sovellukset kattavat monia teknisiä aloja.

Mikroaallon fysikaaliset ominaisuudet liittyvät ei-ionisoivaan säteilyyn. Mikroaallot eivät riistä elektroneja eikä niitä pidä kaupata kovaenergian säteilynä, mutta ne voivat aiheuttaa lämpenemistä aineissa vuorovaikutuksessaan vedyn ja muiden polaaristen molekyylien kanssa. Taajuus valitsee, millaiset aineet ja rakenteet vuorovaikuttavat parhaiten näiden aaltojen kanssa. Tämä vuorovaikutus mahdollistaa sekä materiaalien kuumenemisen että signaalin siirtämisen erilaisissa laitteissa.

Sovellukset kattaa kotitaloudesta teollisuuteen. Mikrouunit käyttävät mikropiirteisiä mikroaaltosäteitä ruoankuljetuksen lämmittämiseen. Muita merkittäviä sovelluksia ovat radar- ja telekommunikaatiojärjestelmät, satellite-viestintä sekä tietoliikennealueiden, kuten 60 GHz:n langattomat yhteydet. Mikroaaltosäteilyä tutkitaan myös tiede- ja lääketieteellisissä sovelluksissa sekä radiotutkimuksessa.

Turvallisuus: Mikroaallot ovat ei-ionisoivaa säteilyä, mutta niillä on voimakas lämpövaikutus; altistumista rajataan ohjeistuksin, kuten ICNIRP:n suosituksin. Laitteissa käytetään suojausta ja rakenteellisia esteitä sekä asianmukaisia varotoimia, jotta ihmiset eivät altistu haitallisessa määrin erityisesti silmiin ja kehon herkkiin kudoksiin.