Mesenkyymistä

Mesenkyymistä tarkoittaa prosessia, jossa soluja muuntuu mesenkyymiksi tai mesenkyymipitoinen sidekudos syntyy. Termiä käytetään sekä kehitysbiologiassa että patologisissa yhteyksissä, ja erityisesti epiteeli–mesenkyymi-siirtymää kutsutaan EMT:ksi (epithelial-to-mesenchymal transition). EMT-prosessi mahdollistaa epiteelisoluja muistuttavan rakenteen muuttumisen liikkuvaksi, epäjatkumoiseksi ja erilaistumiskykyiseksi mesenkyymimaiseksi solukoksi.

Mesenkyymiin siirtyvän solun muutokset sisältävät sekä solukon tunnistettavien ominaisuuksien että kehityksen ulkoisten signaalien uudelleenohjelmoinnin. Epiteelisoluilla menetetään apico-basaalinen polariteetti ja tiivisliitokset heikkenevät, jolloin solut saavat lisää liikkuvuutta ja voivat erilaistua koealueiden mukaan fibroblasteiksi, osteoblastiiksi, kondroblastiksi tai muiksi mesenkymäperäisiksi soluiksi. Lisäksi solu menettää osan erilaistyneestä ulkonäöstään ja muokkaa sytoskelettiaan.

EMT:llä on kolme päätyyppiä: kehityksellinen EMT (tyypin 1), jonka katsotaan olevan välttämätön gastrulaation ja neural crestin migraation kaltaisissa kehityssuunnissa; tulehdus- ja arpeutumisprosessien (tyyppi 2) sekä syövän metastasointi ja invasio (tyyppi 3). Näihin liittyy erilaisia biologisia konteksteja ja kudosvaurioiden korjausta sekä sairauskehiä.

Keskeisiä mekanismeja ovat signaalipolut kuten TGF-β, Wnt, Notch ja Hedgehog sekä transkriptiontekijät Snail/SNAI, Slug/SNAI2, Twist ja ZEB1/2. Merkittäviä EMT-merkkejä ovat E-cadherinin väheneminen sekä N-cadherinin ja vimentiin sekä fibronetiinin lisääntyminen. EMT:n vastakohta on mesenkyymi–epiteeli-siirtymän kääntäminen (MET).

Mesenkyymiä koskeva tutkimus kattaa sekä normatiivisen kehityksen että sairaudet, ja prosessia tarkastellaan monipuolisesti solukon, genetiikan ja solujen vuorovaikutusten näkökulmista.