Merkkikerros

Merkkikerros on geologiassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan tiettyä, helposti tunnistettavaa kerrosta sedimenttejä tai kivilajeja, jota voidaan seurata laajasti alueella ja useissa muodostumissa. Se erottuu lithologialtaan, fossiilisisällöltään tai kemialliselta koostumukseltaan ja toimii aikamerkkinä, jonka avulla voidaan korreloida ja ajoittaa kerrostuneita muodostumia. Merkkikerroksia syntyy useissa eri tavoin, esimerkiksi tulivuoren tuhkapäällyskerrosten, poikkeavien sedimentaatiotapahtumien tai ympäristötekijöiden äkillisten muutosten seurauksena.

Käyttö: Niitä käytetään stratigrafian työkaluna korreloitaessa kerrostuneiden muodostumien välisiä suhteita ja määritettäessä suhteellisia ajoituksia; ne ovat hyödyllisiä sekä tutkimuksessa että käytännön geologisissa sovelluksissa, kuten poraustiedon ja kenttähavaintojen yhteydessä.

Rajoitukset: Merkkikerroksia ei aina ole löydettävissä; ne voivat olla erosio, peittyminen tai epävarmasti säilyneitä, mikä vaikeuttaa korrelaatiota. Siksi korrelaatioon käytetään usein useampia merkkikerroksia sekä muita stratigrafisia tietoja.