merkkikerroksia

Merkkikerroksia tarkoittaa kartografisessa tiedonhallinnassa ja paikkatietosovelluksissa käytettävää karttakerrosta, joka koostuu pistegeometrian kohteista ja jonka kohteet esitetään symboleilla. Jokaisella kohteella on usein attribuuttiensa joukko, kuten nimi, luokka tai arvo, jotka vaikuttavat symboleihin ja muihin visuaalisiin ominaisuuksiin.

Ominaisuudet: Merkkikerroksia voidaan tyylittää monin tavoin. Symboli voi olla kuva, ikoni tai yksinkertainen pisteen merkki; väri, koko ja muoto voidaan määrittää attribuuttien perusteella. Lisäksi kohteisiin voidaan liittää tekstilabelit, kuten nimi tai kategoria. Kerroksen näkyvyys ja tulkittavuus voivat parantua zoomin ja tiedon tiheyden mukaan; voidaan käyttää myös dynaamista väritystä ja säännöin tehtyä symbolointia (rule-based).

Käyttö: Merkkikerroksia käytetään yleisesti osoittamaan yksittäisiä paikkoja, kuten palveluita, nähtävyyksiä, tapahtumia tai hälytys- ja teknisiä ylläpitokohteita. Ne soveltuvat karttoihin, joissa on tarvetta nopeasti tunnistaa kohteiden luokka tai etäisyydet. Esimerkkejä ovat kaupunkikartat, nähtävyysekartat ja logistiset käyttöliittymät.

Tekninen toteutus: Tiedot voivat tulla GIS-tietokannoista, shapefile- tai GeoJSON-tiedostoista tai palvelukerroksista. Useimmat ohjelmistot tukevat marker-sijainteja, interaktiivisia tooltip-tietoja ja pop-up-ikkunoita sekä kohteiden klusterointia, kun kohdejoukko on suuri. Marker-kerrokset toimivat yhdessä muiden kerrosten kanssa, kuten viiva- ja aluekerrosten kanssa.

Useimmat yleisimmät GIS-työkalut ja web-kartoituskirjastot, kuten QGIS, ArcGIS, Leaflet ja OpenLayers, tarjoavat tukea merkkikerroksille.