Materiaalidiffraktiomenetelmä

Materiaalidiffraktiomenetelmä, eli materiaalin diffraktiomenetelmä, on analyysimenetelmä, jota käytetään materiaalien rakenteen selvittämiseen. Se perustuu siihen, että aineen atomit tai molekyylit sijoittuvat järjestelmällisesti tiettyihin paikkoihin muodostaen kiderakenteen. Kun materiaalia pommitetaan säteilyllä, kuten röntgensäteillä tai neutronisäteillä, tämä säteily diffrahoituu eli taipuu, kun se kohtaa atomien muodostamat tasot kiteessä. Diffraktion kuvio on ainutlaatuinen materiaalin rakenteelle. Analysoimalla diffraktiokuvion kulmia ja intensiteettejä voidaan päätellä materiaalin hilavakioita, atomien paikkoja ja jopa aineen kiteisyysastetta. Menetelmää käytetään laajasti esimerkiksi metallien, keramiikan, mineraalien ja polymeerien tutkimuksessa. Se on olennainen työkalu uusien materiaalien kehittämisessä ja materiaalien ominaisuuksien ymmärtämisessä. Materiaalidiffraktiomenetelmällä saadaan tietoa materiaalin atomitasoisesta järjestäytymisestä, mikä on perusta sen makroskooppisten ominaisuuksien selittämiselle.