Matalakasvuiset

Matalakasvuiset ovat kasveja, joiden aikuisikään saavuttama korkeus on matala ja joiden kasvutapa on usein leviävä tai rönsyilevä. Ne muodostavat tiheän, maanpinnalla sijaitsevan kasvuston ja sopivat erityisesti esteettisiin ja vähähoitoisiin istutuksiin. Yleisesti matalakasvuiset kasvavat yleensä pienikokoisina, useimmiten alle 20–40 sentin korkuisina, mutta lopullinen korkeus riippuu lajista ja kasvupaikasta.

Käyttötarkoitukset ja edut: Matalakasvuisia käytetään laajalti maanpeitteinä, reunuskasveina, kalliokasvi- ja kivikkopuutarhoissa sekä nurmen korvikkeina kevyessä liikenteessä. Ne auttavat estämään rikkaruohoja, vähentävät hoitotarvetta ja eroosio-osuuksia sekä tarjoavat usein vuodenaikojen mukaan mielenkiintoisia lehtiä tai kukkia. Sopivat sekä aurinkoisiin että varjoisampiin paikkoihin lajista riippuen, mutta useimmat suosivat läpäisevää, kuivahkoa tai kevyesti kosteaa, hyvin lannoitettua maaperää.

Kasvatus ja hoito: Valitaan laji tai lajike, joka soveltuu paikkakunnan ilmastoon sekä valoisaan että vähän varjoisempaan kasvuun. Maatuhoitona tärkeää on hyvä vedenpoisto ja riittävä valon saanti; liiallinen kosteus voi herkistää tauditarkoituksille. Matalakasvuisia kasveja lisätään jakamalla, pistokkailla tai vaakasuuntaisilla rönsillä, jolloin ne leviävät luonnollisesti.

Esimerkkejä: Sedum-sukuiset mehikasvit (kiviketoja), Sedum spurium, Sedum reflexum; Phlox subulata (kallio- ja kuivikekoiran), Ajuga reptans (bugleweed), Vinca minor (periwinkle) sekä Sempervivum-suvun rosette-tyyppiset kasvit. Laatu ja hoitovaatimukset vaihtelevat lajikohtaisesti.

Lisätietoja: Maapeitekasvit, kalliopuutarhat, nurmen korvikkeet.