Maskitekniikat

Maskitekniikat ovat erilaisia menetelmiä, joilla jokin osa näkyvästä kokonaisuudesta peitetään, muokataan tai suojataan. Termi kattaa sekä fyysiset että tietotekniset ja visuaaliset sovellukset, ja niillä voidaan saavuttaa estetiikkaa, yksityisyyden suojaa tai analyysiä helpottavia tuloksia.

Teatterissa, elokuvissa ja visuaalisessa taiteessa maskitekniikat tarkoittavat keinoja muokata kasvojen tai kehon muotoa sekä hallita rajoja. Käyttöön ottuvat materiaaleja kuten lateksi, maskeerausliimat, teipit ja stensiilit. Maskit voivat luoda erityisiä ilmeitä, peittää epätoivottuja alueita tai suojata ihoa kuvaus- ja efektitilanteissa.

Kuvankäsittelyssä ja suunnittelussa maskilla tarkoitetaan alueita, joita ohjataan tai suojataan muilta maalaukselta tai digitaaliselta prosessilta. Taiteessa ja painatuksessa käytetään maskausnauhoja, frisket-arkkeja tai digitaalisten maskien kaltaisia rakenteita, joilla estetään taustan maalatun alueen levittäytyminen.

Tietotekniikassa maskitekniikat tarkoittavat sensitiivisten tietojen peittämistä tai muuttamista niin, että ne säilyttävät käytön, mutta eivät paljasta henkilötietoja. Tekniikoita ovat staattinen maskaus, dynaaminen maskaus sekä tokenisointi. Niiden tavoite on suojata henkilötiedot testauksessa ja kehityksessä sekä mahdollistaa tietojen käyttö ilman tunnistettavien tietojen paljastamista.

Signaali- ja kuvankäsittelyssä maskit ovat alueita määritteviä rakenteita, jotka rajataan tiettyihin pikseleihin tai ajanjaksoihin. Esimerkkejä ovat ROI-maskit, jotka erottavat kiinnostavat alueet analysointia varten. Maskitekniikat ovat siten monialaisia ja niitä sovelletaan sekä käytännön että eettisten vaatimusten täyttämiseksi.