Markkinakorkoja

Markkinakorkoja ovat rahamarkkinoilla ja lainamarkkinoilla vallitsevat korkotason, jotka heijastavat sekä rahoituksen kustannusta että sijoittajien tuotto-odotuksia eri maturiteeteillä ja luottoriskillä. Ne sisältävät muun muassa valtion- ja yrityslainojen tuottoja sekä viitekorkoja kuten Euribor ja OIS-korot, sekä pankkien käyttämät viitteet asuntolainojen ja muiden lainojen hinnoittelussa. Markkinakorkojen reaaliset vastineet (nominaalikorko – odotettu inflaatio) ovat tärkeitä mittareita sijoitusten ja velanhoidon kustannusten arvioinnissa.

Korkojen muodostuminen perustuu kysynnän ja tarjonnan lisäksi odotuksiin talousnäkymistä, inflaatiosta, luottoriskistä ja likviditeetistä. Lyhyet markkinakorot reagoivat nopeasti rahapolitiikan signaaleihin; keskuspankin ohjaus- ja viitekorkojen muutokset siirtyvät markkinoille. Pitkän aikavälin korkoja määrittävät sekä odotettu politiikka että talouden pitkän aikavälin kasvu- ja inflaatio-odotukset. Erityisesti luotto- ja likviditeettiriski vaikuttavat luonteeltaan markkinakorkoihin, esimerkiksi yrityslainojen hinnoitteluun.

Suomessa ja muualla euroalueella markkinakorot ovat tiukasti sidoksissa Euroopan keskuspankin (EKP) rahapolitiikkaan. Suomessa markkinakorot heijastavat sekä euroalueen että kansallisen talouden tilaa. Markkinakorot muodostavat pohjan lainojen ja sijoitusten tuotoille sekä vaikuttavat kotitalouksien asuntolainojen, yrityslainojen ja sijoitusinstrumenttien kustannuksiin. Sijoittajat seuraavat erityisesti rahamarkkinoiden lyhyiden viitekorkojen sekä pitkän aikavälin korkokaavioiden kehitystä.

---