Makerkulttuurin

Makerkulttuuri on osallistuvaa, yhteisöllistä ja prototypointiin keskittyvää teknologia- ja käsityöyhteisöä. Siinä yhdistyvät do-it-yourself-henkisyys, kokeileva otanta ja tiedon jakaminen sekä avoimet suunnitteluperiaatteet. Keskeisiä piirteitä ovat makerspace- ja hackerspace-tilat, fab-labeihin rinnastettavat tilat sekä projektilähtöinen oppiminen ja jakaminen.

Makerliikkeen taustalla ovat diy-perinne, hacker-kulttuuri sekä laboratorio- ja koulutusalojen kehitykset. Termi viittaa sekä harrastajiin että ammattilaisiin, jotka rakentavat ja kehittävät fyysisiä esineitä tai digitaalisia ratkaisuja yhdessä. Maailmankokoisesti merkittäviä areenoja ovat Maker Faire -tapahtumat sekä verkottuneet yhteisöt, kurssit ja virtuaaliset foorumit. Teknisesti toiminta hyödyntää usein 3D-tulostusta, laserleikkureita, CNC-koneita sekä elektroniikkaa ja ohjelmointia.

Toiminnan käytännöt ja välineet painottuvat prototyyppien ja kokeilujen tekemiseen sekä ajattelun ja osaamisen jakamiseen. Keskeisiä välineitä ovat avoimen lähdekoodin ohjelmistot ja laitteet sekä yhteisöt, joissa tiedot, suunnitelmat ja työtavat ovat palautekeskustelua ja yhteisprojekteja varten saatavilla. Makerkulttuuri voi tukea STEM-opetusta, paikallista yrittäjyyttä ja innovaatioiden syntyä sekä tarjota alustan eri taustoista tulevien ihmisten yhteistyölle.

Kritiikki ja haasteet viittaavat turvallisuuteen, laadunvarmistukseen, tasa-arvoiseen pääsyyn tiloihin sekä ympäristövaikutuksiin. Julkinen rahoitus, kaupallistuminen ja IP-kysymykset voivat vaikuttaa kulttuurin luonteeseen.

Suomessa maker- ja hackerkulttuuri on kasvanut tilojen ja tapahtumien muodossa sekä koulujen ja kirjastoiden yhteistyönä. Paikalliset yhteisöt lisäävät oppimista, prototyyppien kehittämistä ja yhteiskehittämistä ympäri maan.