Magneettikenttäilmaisimet

Magneettikenttäilmaisimet, tunnetaan myös nimellä magneettikenttäanturit tai magnetometrit, ovat laitteita, jotka mittaavat magneettikentän voimakkuutta ja suuntaa. Ne perustuvat useisiin eri fysikaalisiin periaatteisiin, joista yleisimpiä ovat Hall-ilmiö, magnetoresistiivisyys ja magneettinen resonanssi. Hall-ilmiöön perustuvat ilmaisimet käyttävät puolijohdemateriaalia, jonka läpi kulkee sähkövirta. Kun materiaali altistuu magneettikentälle, sen sivuille muodostuu jännite, joka on suoraan verrannollinen magneettikentän voimakkuuteen. magnetoresistiiviset anturit hyödyntävät materiaalien sähköisen resistanssin muutosta magneettikentän vaikutuksesta. Magneettinen resonanssi, erityisesti ydinmagneettinen resonanssi (NMR) ja elektroni-spinresonanssi (ESR), tarjoaa erittäin herkkiä menetelmiä magneettikenttien mittaamiseen.

Magneettikenttäilmaisimia käytetään monilla eri aloilla. Navigointijärjestelmissä ne auttavat määrittämään suunnan mittaamalla Maan magneettikenttää. Teollisuudessa niitä hyödynnetään metallien tunnistuksessa, virran mittauksessa ja prosessien valvonnassa. Geologiassa ja arkeologiassa magneettikenttäilmaisimia käytetään maaperän magneettisten poikkeamien tutkimiseen, mikä voi paljastaa esimerkiksi rautaesineitä tai geologisia rakenteita. Lääketieteessä magnetometrejä käytetään magneettikuvauslaitteissa (MRI) ja myös aivojen magneettikenttien mittaamiseen (MEG). Elektronikassa niitä voidaan käyttää esimerkiksi kiintolevyn luku-/kirjoituspäissä ja peliohjaimissa asennon tunnistukseen. Näiden laitteiden tarkkuus ja herkkyys vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan.