Maanjäristysaaltoja

Maanjäristysaaltoja, tunnettu myös seismisinä aaltoina, ovat energian leviämismuotoja, jotka kulkevat maapallon läpi maanjäristyksen tai muun suuren räjähdyksen seurauksena. Näitä aaltoja havaitaan ja mitataan seismografeilla, jotka ovat laitteita, jotka rekisteröivät maan liikkeitä. Maanjäristysaaltoja on kahta päätyyppiä: sisäisiä aaltoja ja pintaaaltoja.

Sisäiset aallot kulkevat maapallon sisällä. Niistä nopeimpia ovat P-aallot, jotka ovat paineaaltoja ja voivat kulkea kiinteiden aineiden, nesteiden ja kaasujen läpi. Toinen sisäisten aaltojen tyyppi ovat S-aallot, jotka ovat poikittaisia aaltoja ja voivat kulkea vain kiinteiden aineiden läpi. S-aaltojen nopeus on hitaampi kuin P-aaltojen. Sisäisten aaltojen käyttäytymistä maan sisällä analysoimalla tutkijat voivat päätellä maapallon sisärakenteesta, kuten sen ytimen ja vaipan koostumuksesta.

Pintaaallot kulkevat maan pinnan läheisyydessä. Ne ovat hitaampia kuin sisäiset aallot, mutta usein voimakkaampia ja aiheuttavat suurimman osan maanjäristysten aiheuttamista vahingoista. Kaksi yleisintä pintaaaltojen tyyppiä ovat Rayleigh-aallot ja Love-aallot. Rayleigh-aallot saavat maan pinnan liikkumaan samanaikaisesti sekä pysty- että vaakasuunnassa, luoden pyörivän liikkeen. Love-aallot saavat maan pinnan liikkumaan vaakasuunnassa sivuttain. Maanjäristysten tutkimus ja maanjäristysriskien arviointi perustuvat olennaisesti maanjäristysaaltojen analysointiin.