Maadoitusjännitteen

Maadoitusjännitteen (maadoitusjännite) tarkoittaa potentiaalieroa, joka esiintyy suojamaadoituksen ja maan välillä. Se on tärkeä turvallisuusparametri sähköjärjestelmissä, sillä vikatilanteissa maadoitusjohtojen kautta maahan syntyvä virta voi nostaa metalliosien ja paljain käsin kosketeltavien osien jännitteitä maan potentiaalista. Maadoitusjännitteen suuruutta arvioidaan erityisesti kosketus- ja askeleenjännitteiden näkökulmasta.

Maadoitusjännitteen syntyyn vaikuttavat tekijät ja suuruus. Maadoitusjänniteen määräytyy pääasiassa vian aiheuttaman oikosulku- tai vuotovirran ja maan sekä maadoitusjärjestelmän impedanssin tulona. Yksinkertaisesti V ≈ I_fault × Z_earth. Maaperän resistanssi, maadoitusjohtojen järjestely, maadoituspisteiden määrä sekä maadoituslaitteen ja maan väliset sähköiset yhteydet vaikuttavat siihen, miten suuri jännite käytännössä syntyy vikatilanteessa. Huono maaperä tai suuri maadoitusimpedanssi voivat kasvattaa maadoitusjännitteen esiintyvää arvoa.

Turvallisuus ja sovellukset. Maadoitusjännitteen hallinta on keskeistä sähköasennusten turvallisuudessa. Suunnittelussa pyritään matalaan maadoitusimpedanssiin, riittäviin maadoituspisteisiin, touhistentapaan yhtenäistämiseen ja tarvittaessa lisätoimiin kuten potentiaalin tasaus ja suojalaitteet (esimerkiksi suojamaadoitus, RCD). Näin pyritään pitämään kosketus- ja askeleenjännitteet turvallisina normaalissa käytössä sekä vikatilanteissa.

Standardit ja mittaukset. Kansainvälisesti maadoitusjärjestelmiä säätelevät IEC/EN-standardeihin pohjaavat ohjeet, kuten IEC 60364-sarjat. Suomessa noudatetaan näiden periaatteita osana SFS-EN-standardisointia. Maadoitusvastusten ja maan resistiivisyyden mittaukset sekä maadoitusjärjestelmän tarkastus ovat osa säännöllistä huoltoa.