Lämpötilaskaalojen

Lämpötilaskaalat ovat standardoituja tapoja mitata ja ilmaista lämpötilaa. Niitä käytetään tieteessä, tekniikassa ja jokapäiväisessä elämässä. Yleisimpiä lämpötilaskaaloja ovat Celsius, Fahrenheit ja Kelvin.

Celsius-asteikko, lyhennettynä °C, on yleisimmin käytetty lämpötilaskaala maailmassa. Se on nimetty ruotsalaisen tähtitieteilijä Anders Celsiusin mukaan. Celsius-asteikolla veden jäätymispiste on 0 °C ja kiehumispiste 100 °C normaalissa ilmanpaineessa. Tämä asteikko on helppo ymmärtää ja käyttää arkielämän sovelluksissa, kuten sään ennustamisessa ja ruoanlaitossa.

Fahrenheit-asteikko, lyhennettynä °F, on pääasiassa käytössä Yhdysvalloissa ja muutamissa muissa maissa. Sen kehitti saksalainen fyysikko Daniel Gabriel Fahrenheit. Fahrenheit-asteikolla veden jäätymispiste on 32 °F ja kiehumispiste 212 °F. Muunnos Celsius-asteikosta Fahrenheit-asteikkoon saadaan kaavalla °F = (°C × 9/5) + 32.

Kelvin-asteikko, lyhennettynä K, on absoluuttinen lämpötilaskaala, jota käytetään yleisesti tieteellisessä tutkimuksessa. Se on nimetty irlantilaisen fyysikon Lordi Kelvinin mukaan. Kelvin-asteikolla absoluuttinen nollapiste, eli piste, jossa aineen molekyylien liike pysähtyy, on 0 K. Kelvin-asteikolla ei ole negatiivisia lämpötiloja. Veden jäätymispiste on 273.15 K ja kiehumispiste 373.15 K. Muunnos Celsius-asteikosta Kelvin-asteikkoon saadaan kaavalla K = °C + 273.15. Kelvin-asteikko on tärkeä termodynamiikan ja muiden fysiikan alojen laskelmissa, koska se perustuu luonnolliseen nollapisteeseen.