Lämpötilaskaaloja

Lämpötilaskaaloja käytetään lämpötilan mittaamiseen ja vertailuun. Eri lämpötilaskaaloilla on erilaiset nollapisteet ja asteikot, jotka tekevät niistä soveltuvia eri tarkoituksiin. Tunnetuimpia lämpötilaskaaloja ovat Celsius, Fahrenheit ja Kelvin.

Celsius-asteikko, jota usein merkitään °C, on yleisesti käytössä useimmissa maissa ja tieteellisissä sovelluksissa. Sen kehitti ruotsalainen tiedemies Anders Celsius. Celsius-asteikolla veden jäätymispiste on 0 °C ja kiehumispiste 100 °C normaalissa ilmanpaineessa.

Fahrenheit-asteikko, jota merkitään °F, on pääasiassa käytössä Yhdysvalloissa. Sen kehitti saksalainen fyysikko Daniel Gabriel Fahrenheit. Fahrenheit-asteikolla veden jäätymispiste on 32 °F ja kiehumispiste 212 °F normaalissa ilmanpaineessa.

Kelvin-asteikko, jota merkitään K, on SI-järjestelmän mukainen absoluuttinen lämpötilaskaala. Sen kehitti brittiläinen tiedemies Lord Kelvin. Kelvin-asteikolla absoluuttinen nollapiste, eli lämpötila, jossa hiukkasten liike lakkaa, on 0 K. Celsius- ja Kelvin-asteikkojen välinen muunnos on yksinkertainen: K = °C + 273.15.

Muita lämpötilaskaaloja, kuten Rankine-asteikko, käytetään myös tietyillä aloilla, mutta Celsius, Fahrenheit ja Kelvin ovat yleisimmin tunnettuja ja käytettyjä. Eri kaalojen välillä voi suorittaa muunnoksia, jotta tietoa voidaan jakaa ja ymmärtää eri yhteyksissä.