Lämpötilaasteikkoja

Lämpötilaasteikkoja käytetään mittaamaan ja ilmaisemaan lämpötilaa. Eri asteikkoja on kehitetty historiallisesti ja tieteellisiin tarkoituksiin, ja ne perustuvat erilaisiin vertailupisteisiin. Yleisimpiä lämpötilaasteikkoja ovat Celsius, Fahrenheit ja Kelvin.

Celsius-asteikko, jota usein merkitään °C, on yleisesti käytössä maailmalla ja tieteellisissä yhteyksissä. Se perustuu veden jäätymispisteeseen 0 °C ja kiehumispisteeseen 100 °C normaalissa ilmanpaineessa. Ruotsalainen tiedemies Anders Celsius kehitti tämän asteikon 1700-luvulla.

Fahrenheit-asteikko, jota merkitään °F, on pääasiassa käytössä Yhdysvalloissa. Tällä asteikolla veden jäätymispiste on 32 °F ja kiehumispiste 212 °F. Daniel Gabriel Fahrenheit kehitti tämän asteikon 1700-luvun alussa.

Kelvin-asteikko, jota merkitään K, on absoluuttinen lämpötila-asteikko, jota käytetään tieteessä. Sen nollapiste, absoluuttinen nollapiste, on -273.15 °C, jolloin aineen atomit ja molekyylit ovat lähes pysähdyksissä. Kelvin-asteikolla ei käytetä astetta (°). Kelvin-asteikkoon muuntaminen Celsius-asteikosta tapahtuu lisäämällä 273.15.

Näiden lisäksi on olemassa myös muita, harvemmin käytettyjä lämpötilaasteikkoja, kuten Rankine-asteikko, joka on absoluuttinen asteikko ja liittyy Fahrenheit-asteikkoon. Eri asteikkojen välillä on olemassa matemaattisia muunnoskaavoja, jotka mahdollistavat lämpötilojen vertailun ja laskennan eri järjestelmien välillä.