Lämpötilaantureissa

Lämpötilaanturit, tunnettu myös nimellä lämpömittarit, ovat laitteita, jotka mittaavat lämpötilaa. Niitä käytetään laajalti teollisuudessa, tieteessä, lääketieteessä ja jokapäiväisessä elämässä. Lämpötilaantureita on useita erilaisia, ja ne perustuvat erilaisiin periaatteisiin. Yleisimpiä tyyppejä ovat termistorit, termoparit, vastuslämpötila-anturit (RTD) ja infrapunalämpömittarit.

Termistorit ovat lämpötilaherkkiä vastuksia, joiden vastusarvo muuttuu merkittävästi lämpötilan muuttuessa. Ne ovat yleensä edullisia ja herkkiä, mutta niillä voi olla rajallinen lämpötila-alue. Termoparit koostuvat kahdesta eri metallilangasta, jotka on yhdistetty toisiinsa. Lämpötilaero liitoskohdassa tuottaa pienen jännitteen, joka on verrannollinen lämpötilaan. Termoparit soveltuvat korkeisiin lämpötiloihin ja ovat kestäviä.

Vastuslämpötila-anturit (RTD) perustuvat metallien, kuten platinan, resistanssin muutokseen lämpötilan funktiona. Ne tarjoavat hyvän tarkkuuden ja stabiiliuden laajalla lämpötila-alueella, mutta ovat usein kalliimpia kuin termistorit tai termoparit. Infrapunalämpömittarit mittaavat esineen säteilemää infrapunasäteilyä ja laskevat siitä lämpötilan. Ne soveltuvat kosketuksettomaan mittaukseen, esimerkiksi liikkuvista osista tai vaikeapääsyisistä paikoista.

Lämpötilaanturin valinta riippuu sovelluksesta, vaaditusta tarkkuudesta, lämpötila-alueesta, vasteajasta ja kustannuksista. Anturin signaali käsitellään usein elektroniikalla, jotta saadaan luettava lämpötila-arvo. Lämpötilaantureilla on keskeinen rooli monien prosessien ja laitteiden tehokkaassa ja turvallisessa toiminnassa.