Lämpökuorman

Lämpökuorma viittaa siihen lämpötehon määrään, joka kohdistuu järjestelmään tai tilaan ja jonka poistamista tai lisäämistä tarvitaan ylläpitämään haluttua lämpötilaa. Termiä käytetään erityisesti rakennus-, energiatehokkuus- sekä elektroniikkateollisuudessa. Lämpökuorma voidaan ilmaista hetkellisesti tehona (watteina, W) tai energiana ajan kuluessa (esim. kilowattitunteina, kWh).

Lämpökuorman lähteet jakautuvat ulkoisiin ja sisäisiin. Ulkoiseen kuuluvat ympäröivän ilman lämpötila, ilmankosteus, säteilylämmin ja tuulen vaikutus. Sisäisiä lähteitä ovat tilan käyttö, ihmiset, valaistus, laitteet ja prosessit. Lämpö siirtyy järjestelmään ja sieltä pois pääasiassa konduktio-, konvektio- ja säteilyperusteisesti.

Lämpökuorman laskenta ja mitoitus ovat keskeisiä HVAC-suunnittelussa ja elektroniikan jäähdytyksessä. Rakennuksissa kokonaiskuorma koostuu lämmönmenetyksistä ja -haitoista sekä sisäisistä ja auringon säteilyenergiasta syntyvistä lisäkuormista. Elektroniikassa lämpökuorma määräytyy laitteen tehonkulutuksesta ja sen muuntumisesta lämmöksi, jolloin tarvitaan jäähdytystä kuten jäähdyttimiä, tuulettimia tai nestemäistä jäähdytystä.

Lämpökuorman huomioiminen vaikuttaa energiatehokkuuteen, käyttökustannuksiin ja järjestelmien luotettavuuteen. Sen vaihtelu ajan mittaan, erityisesti ympäristöolosuhteiden ja käyttöasteen mukaan, huomioidaan usein dynaamisissa malleissa ja simuloinneissa.