Lämpenemisen

Lämpenemisen käsite kattaa sekä fysiikan että ilmastotieteen sovellukset. Lämpeneminen on prosessi, jossa kohteen lämpötila nousee ja sen molekyylit saavat enemmän kineettistä energia. Fysikaalisessa mielessä lämpeneminen on energian siirtymää aineeseen lämpötilaeron vallitessa; tämä siirtymä tapahtuu konduktion, konvektion ja säteilyn kautta. Lämpenemistä voi aiheuttaa esimerkiksi kosketus, ilman tai nesteen liikuttaminen sekä säteilyn voimakas vaikutus.

Ilmaston kontekstissa lämpeneminen tarkoittaa pitkäaikaista maapallon keskilämpötilan nousua, jota pidetään seurausta kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvusta ilmakehässä. Pääsyitä ovat ihmisen aiheuttamat päästöt kuten hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O), sekä metsien hävittäminen ja teollisuuden energiankäyttö. Tämä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa jäätiköiden sulamista, merenpinnan nousua sekä muutoksia sää- ja ekosysteemijärjestelmien toimintaan.

Mittaus ja seuranta perustuvat tilastoihin globaalin ja alueellisen keskilämpötilan pitkän aikavälin trendeistä. Arvioinnissa käytetään dataa tilastoista, satelliiteista ja pallon mittauksista, ja tulokset julkaisevat laitokset kuten IPCC, NASA ja NOAA. Epävarmuudet huomioidaan ja vaikutusketjuja arvioidaan sen mukaan, miten ne voivat vahvistua tai heikentyä.

Sopeutuminen ja hillintä muodostavat keskeisen vastauksen: sopeutumistoimet varaavat yhteiskunnat ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, kun taas hillinnällä pyritään vähentämään päästöjä ja lisäämään hiilinieluja sekä investoimaan energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energianlähteisiin. Yhteistyö ja toimet ovat olennaisia globaalin lämpenemisen hillitsemisessä.