Lähiympäristöt

Lähiympäristöt tarkoittavat henkilön tai yhteisön välittömiä ympäristöjä, joihin vaikuttavat sekä luonnon että rakentamisen sekä sosiaalisten suhteiden tekijät. Ne voidaan jakaa fyysiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen/palveluympäristöön, ja niillä on keskeinen merkitys arjen toimivuudelle, hyvinvoinnille ja kestävälle kehitykselle.

Fyysinen lähiympäristö kattaa rakennukset, kadut, julkiset tilat sekä vihreät ja vesialueet. Suunnittelussa painotetaan saavutettavuutta, kävely- ja pyöräilyreittejä, esteettömyyttä sekä melu- ja ilmanlaadun huomioon ottamista.

Sosiaalinen lähiympäristö viittaa ihmisten välisiin suhteisiin sekä palveluihin ja kulttuuriin. Hyvin toimiva sosiaalinen ympäristö tukee turvallisuutta, yhdessäoloa ja osallisuutta sekä varmistaa, että palvelut ovat lähellä ja helposti tavoitettavissa.

Taloudellinen/palveluympäristö sisältää paikalliset yritykset, työpaikat ja palvelujen tarjonnan. Tämä ulottuvuus vaikuttaa arjen sujuvuuteen sekä asukkaiden elämänlaatuun.

Vaikutukset: lähiympäristöt vaikuttavat terveyteen ja liikuntaan, mielenterveyteen ja turvallisuudentunteeseen, sekä ilmastonmuutoksen lieventämiseen esimerkiksi viher- ja vesialueilla.

Mittaaminen ja suunnittelu: tutkimukset käyttävät esimerkiksi GIS-analyyseja, saavutettavuus- ja vihreysindikaattoreita sekä etäisyyksiä peruspalveluihin. Tavoitteena on edistää kävely- ja pyöräilykulttuuria, parantaa viher- ja vesialueita sekä lisätä turvallisuutta.

Käytäntöjä: kestävä kaupunkisuunnittelu, vihreät käytävät, viherkatot ja puurakentaminen sekä luonto- että kulttuuriperintö huomioiva suunnittelu.

Suomessa lähiympäristöjen laatu on keskeinen osa suunnittelua: kaupunkien pyrkimyksenä on tiivis, palveluhakuinen asuinalue, jossa on helppo päästä töihin, kouluun ja terveydenhuoltoon sekä jossa on runsaasti viheralueita ja vesistöjä.