Lähdeviittaus

Lähdeviittaus on tekstin sisäinen merkintä, joka osoittaa, mistä tieto, ajatus tai lainaus on peräisin. Lähdeviittauksen tarkoituksena on antaa lukijalle mahdollisuus tarkistaa alkuperäisen lähteen sisältö, kunnioittaa tekijänoikeuksia sekä ehkäistä plagiointia. Lähdeviite puolestaan tarkoittaa täydellisiä bibliografisia tietoja, jotka löytyvät työn lopussa olevasta lähdeluettelosta tai viiteluettelosta.

Lähdeviitteet ja viitteet voidaan esittää monin tavoin tyyleistä riippuen. Yleensä käytetään sekä tekstissä tapahtuvaa sisäviitettä (tekstin sisäinen viite), joka antaa tekijän nimen ja julkaisuvuoden sekä mahdollisesti sivunumeron, että täydellisiä bibliografisia tietoja lähdeluettelossa. Esimerkiksi: yksi tai kaksi tekijää: (Koskinen, 2019) tai (Koskinen & Mäkelä, 2019); useampi tekijä: (Koskinen ym., 2019). Suora lainaus voi vaatia sivunumeron (Koskinen, 2019, s. 42). Täydelliset tiedot ovat lähdeluettelossa.

Erilaiset viittausjärjestelmät tarjoavat omat ohjeensa. Yleisimmät ovat APA-, MLA-, Chicago- ja Vancouver-tyylit. Valinta riippuu alasta ja oppilaitoksen ohjeista. Tyylit määräävät, miten tekijä, vuosi, otsikko, julkaisun tiedot ja mahdolliset verkkolähteiden tunnistetiedot esitetään sekä miten lähdeluettelo rakennetaan.

Hyviä käytäntöjä ovat: merkitä lähde heti tiedon käyttämisen jälkeen ja varmistaa, että sekä teksti että lähdeluettelo sisältävät saman tiedon; käyttää lainausmerkkejä suoran lainauksen varten; tarkistaa viitteet ja varmista, että kaikki käytetyt lähteet ovat mukana sekä tekstissä että lopullisessa lähdeluettelossa, sekä käyttää tarvittaessa DOI- tai URL-osoitteita verkkolähteille.