Lyhytnäköisyys

Lyhytnäköisyys on suomalainen termi, jota käytetään kahteen erilaiseen ilmiöön: fyysiseen näköhäiriöön ja ajattelun sekä päätöksenteon aikaperspektiivin rajallisuuteen. Fyysisessä kontekstissa yleisempi termi on likinäköisyys eli myopia; lyhytnäköisyyden käsite kuvaa sitä, miten ihmiset voivat kiinnittää huomionsa lyhyen aikavälin asioihin.

Likinäköisyys eli myopia on refraktiivinen virhe, jossa silmä tarkentaa lähikohteet hyvin, mutta kaukaiset kohteet näyttävät epäselviltä. Oireita voivat olla epäselvä näkö kaukaa, päänsärky ja silmien rasitus etenkin, kun silmään kohdistuu pitkäaikainen lähityö. Syntymekanismiin vaikuttavat sekä geneettiset että ympäristötekijät; lapsuuden ulkoilun määrä ja näkökehityksen seuraaminen ovat tärkeitä. Diagnoosi tehdään näöntarkastuksessa. Hoitomuotoja ovat silmälasit, piilolinssit sekä refraktiivinen leikkaus, kuten LASIK tai PRK.

Lyhytnäköisyys ajattelun kontekstissa tarkoittaa taipumusta painottaa lyhyen aikavälin hyötyjä ja minimoida pitkän aikavälin kustannuksia. Tämä liittyy aikapreferenssiin, present biasiin ja hyperboliseen diskonttaamiseen. Se ilmenee esimerkiksi politiikassa, talouspolitiikassa ja ympäristöpäätöksissä, kun nykyiset ratkaisut heikentävät tulevaa hyvinvointia. Vastatoimina ovat pitkän aikavälin tavoitteiden systemaattinen huomioiminen päätöksenteossa, kannustimien suunnittelu sekä tiedon jakaminen tulevaisuuden vaikutuksista.

Lyhytnäköisyydellä on sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla merkittäviä vaikutuksia, ja sen hallinta vaatii suunnittelua, viestintää sekä organisaatioiden ja politiikkojen rakenteellisia ratkaisuja, jotka edistävät kestävää pitkän aikavälin tulosta.