Luustohäiriöt

Luustohäiriöt, eli luustosairaudet, ovat joukko tiloja, jotka vaikuttavat luuston rakenteeseen, lujuuteen tai aineenvaihduntaan. Nämä häiriöt voivat aiheuttaa luun haurastumista, epämuodostumista tai lisääntynyttä murtumariskiä. Yleisimpiä luustohäiriöitä ovat osteoporoosi, jolle on tyypillistä luun massan väheneminen ja rakenteen heikkeneminen, mikä altistaa murtumille erityisesti lonkassa, selkärangassa ja ranteessa. Toinen merkittävä luustohäiriö on osteomalasia, jossa luut pehmenevät riittämättömän D-vitamiinin tai kalsiumin vuoksi.

Muita luustohäiriöitä ovat muun muassa Pagetin tauti, joka aiheuttaa luuston epänormaalia uudelleenmuodostumista, ja osteogenesis imperfecta, perinnöllinen sairaus, joka tunnetaan myös luuston haurastumisen tautina ja aiheuttaa luuston helposti murtuvaa. Luustohäiriöiden syyt vaihtelevat perinnöllisistä tekijöistä ja ravinteiden puutteista hormonaalisiin muutoksiin, ikääntymiseen ja tietyille sairauksille, kuten reumaan tai syöpään.

Diagnoosi perustuu yleensä luuntiheysmittauksiin, röntgenkuviin, verikokeisiin ja potilaan sairaushistoriaan. Hoito riippuu häiriön tyypistä ja vakavuudesta, ja se voi sisältää elämäntapamuutoksia, kuten ruokavalion säätämistä ja liikuntaa, sekä lääkehoitoa, kuten kalsium- ja D-vitamiinilisää, bisfosfonaatteja tai muita luuston aineenvaihduntaan vaikuttavia lääkkeitä. Ennaltaehkäisy on tärkeää, ja siihen kuuluvat riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, säännöllinen liikunta ja tupakoinnin sekä liiallisen alkoholin käytön välttäminen.