Luottosopimukseen

Luottosopimukseen viittaa yleisesti sopimus, jossa luotonantaja sitoutuu myöntämään lainan tai luottolimiitin luotonsaajalle ja määrittämään siihen liittyvät ehdot. Sopimus on joustava rakenne, jota voidaan käyttää sekä yksityishenkilöiden että yritysten rahavirroissa. Keskeisiä osapuolia ovat luotonantaja (banki tai rahoituslaitos) ja luotonsaaja (henkilö tai yritys).

Sopimuksen yleisiä sisältöjä ovat luoton määrä tai luottolimiitti, mahdollinen vakuus tai muu turva, korko tai kustannukset sekä takaisinmaksu- ja aikataULut, mukaan lukien mahdolliset maksusuunnitelmat, maksujen myöhäiskorvaukset ja mahdolliset ehdot luoton käyttöönotolle. Lisäksi sopimukseen voidaan sisällyttää ehtoja, kuten taloudelliset kovenantit, takaisinoton tai käyttäytymiseen liittyviä vaatimuksia sekä mahdollisuus muuttaa ehtoja ilmoitusmenettelyn puitteissa. Tapaukset, joissa luotto voidaan nostaa osittain tai kokonaan, sekä luoton uudelleenjärjestelyt voivat olla osa sopimusta.

Eri konteksteissa luottosopimusta käytetään sekä kuluttajaluottoina että yritysluottoina. Kuluttajaluottoihin liittyy usein kuluttajansuojalainsäädäntö ja pakolliset tiedonantovelvoitteet sekä oikeus peruuttaa sopimus joissakin tilanteissa. Yritysasiakkuuksissa sopimus voidaan laatia osin puitesopimuksena, jossa luotot avataan erillisillä toimeksiannoilla tai käyttökirjanpitoon perustuen.

Luottosopimuksen tarkoituksena on määrittää selkeä vastuunjako, immateriaalinja taloudelliset velvoitteet sekä sen, miten laina tai luotto otetaan käyttöön, maksetaan takaisin ja mahdollisesti irtisanotaan.