Luonnonrinteet

Luonnonrinteet ovat rantaviivoja, joissa rantaluonto on säilynyt pääosin luonnontilaisena. Ne voivat olla kivikkoisia merenrantoja, hiekka- ja sora-alueita sekä dyynialueita tai rannan tuntumassa metsittyneitä vyöhykkeitä, joissa luonnon prosessit voivat edetä ilman laajaa ihmisen muokkausta. Tällaiset alueet sisältävät usein sekä veden että maaston vuorovaikutuksesta syntyviä maisemakokonaisuuksia.

Ominaisuuksiinsa kuuluu korkea ekologinen arvo. Luonnonrinteet tarjoavat elinympäristön monipuoliselle kasvi- ja eläimistölle sekä toimivat vesistöjen ja mantereen välillä yhteyksinä. Ne voivat toimia pesimis- ja levähdysalueina sekä tarjoavat virkistysmahdollisuuksia, kuten retkeilyä, lintujen havainnointia sekä luonnonläheisiä uimarantoja. Rantojen herkkyys altistuu kuitenkin häiriöille, jos niiden luonnontila rikotaan liiallisella kehittämisellä.

Suojelu ja hallinta: Suomessa luonnonrinteet voivat sijaita luonnonsuojelualueilla, Natura 2000 -alueilla tai kansallispuistoissa. Näillä alueilla käyttöä säätelevät sekä luonnonsuojelulainsäädäntö että jokamiehen oikeudet, joiden puitteissa saa liikkua ja nauttia luonnosta vastuullisesti. Rakentaminen, rannan muokkaaminen ja muun maankäytön muutokset ovat usein rajoitettuja.

Käyttö ja pääsy: Jokamiehen oikeudet takaavat mahdollisuuden liikkua, telttailla lyhyesti ja poimia marjoja sekä sieniä, mutta herkissä pesinnän sekä suojelualueiden oloissa käytännöt voivat olla tarkasti rajattuja. Alueiden hoitoa ja käytön sääntöjä toteutetaan paikallisesti sekä viranomaisten että maanomistajien yhteistyönä.

Uhat ja hoito: ilmastonmuutos, merenpinnan nousu, eroosio, vieraslajit ja liiallinen ihmistoiminnan paine voivat muokata luonnonrinteitä. Suojelutoimet keskustelevat alueiden ennallistamisesta, seurannasta ja ohjeistuksesta sekä siitä, miten mahdolliset virkistysalueet voidaan säilyttää mahdollisimman vähävaikutteisina.