Luonnonainesten

Luonnonainesten on yleiskäsite, joka viittaa luonnossa esiintyviin aineisiin, joilla on merkitystä ekosysteemeissä ja biologisissa prosesseissa. Se on perinteisesti käytetty monilla tieteenaloilla, kuten geologiassa, kemiassa, ympäristötutkimuksessa ja ravitsemustieteessä. Termi kattaa sekä epäorgaaniset että orgaaniset aineet sekä näiden yhdisteet kulloinkin tarkasteltavassa ympäristössä.

Epäorgaaniset luonnonainesten ryhmiin kuuluvat kivennäisaineet ja muut mineraalit sekä liuennut suola- ja hiukkasmassojen muodostama aines. Niiden pitoisuudet määräytyvät paikkakunnan geologian, ilman ja veden kierron sekä biologisten prosessien yhteisvaikutuksesta. Orgaaniset luonnonainesten osalta huomio kiinnittyy luonnollisesti syntyviin yhdisteisiin, kuten humus- ja lipidiyhdisteisiin sekä biokemiallisesti aktiivisiin molekyyleihin.

Ravitsemustieteessä luonnonainesten pitoisuudet vaikuttavat ravinnon laatuun ja ruoansulatukseen. Esimerkkejä ovat kivennäisaineet kuten rauta, magnesium ja kalsium sekä hivenaineet kuten sinkki ja seleeni. Ympäristötutkimuksessa niiden tasot kuvastavat maan- ja vesistön tilaa sekä kiertokulkuja, ja ne voivat muuttua luonnollisesti tai ihmistoiminnan, kuten kaivostoiminnan ja maatalouden, vaikutuksesta.

Tutkimus ja seuranta luonnonainesten pitoisuuksista käyttävät analyyttisiä menetelmiä, kuten spektroskopiaa ja massaspektrometriaa. Näiden tietojen avulla voidaan ymmärtää kiertokulkuja, arvioida ravinnon laatua sekä arvioida ympäristön tilaa ja riskejä.

Luonnonainesten käsite on laaja ja monitieteinen; sen tutkiminen yhdistää geologiaa, kemiaa, ekologiaa, ravitsemustiedettä ja ympäristötutkimusta.