Luokitusstandardeja

Luokitusstandardeja ovat järjestelmät ja sääntöjoukot, jotka määrittelevät, miten asioita luokitellaan, nimetään ja jäsennellään. Niiden tarkoituksena on luoda yhteinen kieli ja rakenne tiedoille, jotta niitä voidaan järjestellä, hakea ja vertailla paremmin eri järjestelmissä ja toimialoilla. Luokitusstandardi yleensä sisältää hierarkkisen luokittelun, koodijärjestelmän sekä ohjeet koodien muodostamisesta, soveltamisesta ja päivittämisestä. Tyypillisiä komponentteja ovat luokat tai ryhmät, koodit sekä metatiedot, jotka kuvaavat koodin merkityksen ja soveltamisalan.

Käyttökohteet ja esimerkit vaihtelevat suuresti. Kirjastosektorilla käytetään luokitusjärjestelmiä kuten Deweyn decimal -luokitus (DDC) tai Library of Congressin luokitus (LCC) kirjojen jäsentämiseen. Terveydenhuollossa yleisiä ovat ICD-luokitukset sairaustyypeille ja tilastoille sekä CPT-koodaus kliinisiin palveluihin. Tilastoinnissa ja taloudessa hyödynnetään muun muassa NAICS- ja NACE-luokituksia teollisuudenalojen kuvaamiseen sekä HS-koodia kauppatuotteiden tariffiluokituksessa. Kansainvälisiä tuotteen ja palvelun luokkia hallitsevat myös UNSPSC ja muut vastaavat järjestelmät, jotka mahdollistavat kaupankäynnin ja tiedonvaihdon yli maiden.

Standardien kehittäjiä ovat pääasiassa kansainväliset ja kansalliset standardointiorganisaatiot, kuten ISO ja sen kumppanit, sekä aluetalikoiden järjestöt kuten WCO tariffiluokituksissa tai EU:n tilastointiorganisaatiot. Luokitusstandardeja päivitetään säännöllisesti, mikä aiheuttaa yhteentoimivuuskysymyksiä ja tarvetta kartanoille sekä kartoituksille muunnoksista. Valinta riippuu käyttötarkoituksesta, laajuudesta, vaaditusta yhteentoimivuudesta sekä kohdealueen lainsäädännöstä ja käytännöistä. Kaikki nämä seikat vaikuttavat siihen, miten luokitukset tukevat tiedonhallintaa, analytiikkaa ja päätöksentekoa.