Lumivyöryt

Lumivyöryt ovat lumipeitteen nopeita rinnettä alaspäin liukuvia liikkeitä. Ne syntyvät kun lumen vakaus heikkenee ja osa lumimassasta irtoaa ja liukuu rinnettä alas. Ne voivat olla pieniä ja paikallisesti irtoavia tai suuria lohkoja, jotka voivat kattaa laajoja alueita ja aiheuttaa vahinkoja ihmisille ja rakenteille.

Ne muodostuvat yleensä kahdesta kerroksesta: heikosta alakerroksesta ja sen päällä olevasta vahvemmasta kerroksesta. Kun lisäkuorma, kuten uusi lumisade tai tuulen siirtämä lumi, ylittää tämän epätasapainon, massa irtoaa ja liukuu rinnettä alas. Sääolosuhteet vaikuttavat riskin suuruuteen; lämpötilanvaihtelut, sade ja tuulet voivat lisätä todennäköisyyttä.

Tyyppejä ovat lohkolumivyöryt (slab) ja irtoavasta lumesta syntyvät lumivyöryt. Erotellaan myös kuiva- ja märkä lumi niiden kosteuden mukaan. Lohkolumivyöry on suurempi ja liikkuu yhtenäisenä massana, kun taas irtoava lumivyöry syntyy pienemmästä lumikerroksesta.

Ennustamista varten on olemassa paikalliset lumivyöryvaroitukset ja -ennusteet. Turvallisuudessa tärkeimmät varusteet ovat lumivyöryhälytin, lapio ja sondi; ryhmässä liikkuminen ja reittien valinta epävakaassa lumessa ovat suositeltuja. Vaaran merkkeihin kuuluu lumen halkeilu, rinteen natiseminen tai kuuluvan kohinan kuuleminen lumen alta.

Suomessa lumivyöryt esiintyvät erityisesti pohjoisilla tuntureilla, Lapissa ja laskettelukohdissa talvella. Riski on usein pienempi kuin suurissa vuoristoseuduissa, mutta on tärkeää seurata paikallisia varoituksia ja harjoitella varusteiden käyttöä.