Lukukelvoton

Lukukelvoton on suomalainen adjektiivi, jota käytetään kuvaamaan tekstiä tai käsialaa, jota ei voi helposti lukea. Se voi viitata sekä painetun että digitaalisin välinein ilmenevään materiaalin epäselvyyteen, kuten liian pieneen fonttiin, heikkoon kontrastiin, epäselvään käsialaan tai ylipitkiin tai huonosti jäsennettyihin lauseisiin.

Etymologiaa myöten sana muodostuu sanoista lukeminen ja kelvoton, jossa kelvoton tarkoittaa kelpaamatonta tai käyttökelvotonta. Yhdessä lukukelvoton kuvaa tilaa, jossa lukeminen on käytännössä mahdotonta tai erittäin vaikeaa. Kielessä termiä käytetään erityisesti julkaisemisen, koulutuksen ja saavutettavuuden yhteyksissä.

Käyttökontekstit ja vaikutukset. Lukukelvoton teksti voi johtua typografiasta, ilmaisun kalligrafiasta, tekstin koosta, rivivälistä, fonttivalinnasta, kontrastista tai sivun/ruudun rendering-ongelmista sekä tekstin virheellisestä koodauksesta. Digitaalissa ympäristössä lukukelvottomuutta voivat aiheuttaa myös ääkkösten väärä koodaus tai epäyhtenäiset merkkien esitysmuodot. Lukukelvottoisuus heikentää luettavuutta ja saavutettavuutta, jolloin materiaali muodostuu osalle käyttäjistä käyttökelvottomaksi.

Korjaavat toimenpiteet. Tekstin lukukelpoisuuden parantamiseksi voidaan lisätä kontrastia, suurentaa fonttikokoa, selkeyttää typografiaa, lyhentää rivinsiirtä ja parantaa kuvan ja tekstin erottuvuutta. Digitaalisiin aineistoihin voi sisältyä vaihtoehtoinen formatti, kuten tekstiversio tai äänikirja, sekä varmistaa oikea teksti- ja merkkikoodaus. Saavutettavuusstandardit kannustavat näiden askelin toteuttamiseen.

Näkökohtia ja termistö. Related käsitteitä ovat luettavuus, lukukelpoisuus, saavutettavuus sekä typografia. Lukukelvoton tila on tilapäinen tai päivitettävissä oleva ominaisuus, jonka tavoitteena on parantaa kaikkien lukijoiden käyttökokemusta.