Luentomateriaaleista

Luentomateriaaleista on termi, jota käytetään kuvaamaan nesteenkaltaisia materiaaleja, joita käytetään liuottimina, väliaineina tai kuljetusmedioina kemiallisissa ja materiaalinkäsittelyprosesseissa. Termi kattaa sekä vesipohjaiset että orgaaniset liuottimet sekä erikoisliuottimet.

Liuottomateriaalien luokitus voi perustua käyttötarkoitukseen ja koostumukseen. Vesiliuottimet sisältävät veden ja veden seoksia; orgaaniset liuottimet kattavat asetonin, tolueenin ja monet muut hiili- ja haloginoidut liuottimet; erikoisliuottimet kuten N-metyylipyrrolidononi (NMP) ja dimetyyliformamidi (DMF) tarjoavat erityisiä liuottinominaisuuksia tietyille substraateille.

Ominaisuudet, joihin liuottomateriaalin valinnassa kiinnitetään huomiota, ovat polaarisuus, kiehumispiste, haihtuvuus, soveltuvuus yhdisteeseen ja materiaaliin sekä ympäristövaikutukset sekä turvallisuus (myrkyllisyys ja tulipalovaara). Dielektrinen vakio voi olla tärkeä sähkökäytöissä, kun liuotin on osa sähköisiä järjestelmiä tai eristeitä.

Sovelluksissa liuotinomateriaaleja käytetään maalien ja pinnoitteiden valmistelussa, liima- ja polymeeriprosessoinnissa, uuttoprosesseissa sekä elektrolyytteinä esimerkiksi akuissa ja superkondensaattoreissa.

Turvallisuus ja ympäristö: monilla liuottimilla on ympäristö- ja terveysriskit; niiden käsittely, säilytys, kuljetus ja hävittäminen on säädelty. Ympäristöystävällisemmät vaihtoehdot, kuten vesipohjaiset järjestelmät ja vähämyrkylliset korvikkeet sekä kierrätys, ovat yleistyneet.