Lohdutus

Lohdutus on suomalainen substantiivi, joka tarkoittaa lohduttamista tai lohdutuksen ilmenemistä. Se viittaa sekä tekoon että kokemukseen: tilanteeseen, jossa toiselle osoitetaan empatiaa ja tukea, sekä tunteeseen, jonka kokee kun saa lohdutusta tai rauhoittavan tunteen vaikeina hetkinä.

Lohdutus muodostuu sanasta lohduttaa ja suffiksista -us. Sanaa käytetään sekä kuvaamaan toimintaa (toisen lohduttamista) että sen tulosta eli kokemusta lohdutuksesta. Etymologisesti siihen liittyy peruskäsite lohtu, joka tarkoittaa rauhoittavaa, helpottavaa mielentilaa.

Käyttö ja kontekstit: Termi esiintyy arkipuheessa, psykologiassa, kasvatustieteissä ja uskonnossa. Psykologiassa lohdutus viittaa empaattiseen, kuuntelevaan ja hyväksyvään tukeen sekä tunteiden vahvistamiseen; uskonnollisessa kontekstissa lohdutus voi tarkoittaa jumalallista lohtua, hengen lohduttavaa vaikutusta tai uskon nojaa toivoon. Kirjallisuudessa ja puhuttelussa lohdutus toimii usein teemoina, jotka liittyvät menetykseen, kärsimykseen ja toivon palauttamiseen.

Vastineita ja sivumerkityksiä: lohtu, lohduttaja, lohduttaa, lohduttaminen. Yksittäisten yhteyksien mukaan lohdutus voidaan nähdä sekä henkilökohtaisena kokemuksena että sosiaalisen vuorovaikutuksen tuloksena, ja sitä käytetään eri aloilla ilmaisemaan välitöntä tai pitkäkestoista tukea vaikeina aikoina.