Liuottinta

Liuottinta on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan ainetta, jonka avulla toinen aine voidaan liuottaa. Liuottimet ovat keskeisiä kemiallisissa prosesseissa, laboratorioissa sekä monissa teollisissa ja puhdistus- sekä maalaustehtävissä.

Etymologia ja kieli: Termi pohjautuu verbiin liuottaa sekä siitä johdettuun substantiiviin liuotin. Nominatiivin muoto on liuotin; partitiivin yksikkö on liuottinta, ja genetiivissä sitä kutsutaan liuottimen. Käyttöalueissa liuottinta käytetään usein ilmaisuissa kuten “käytettävä liuottinta” ja “liuottimina käytetään …”.

Käyttö: Liuottimia käytetään erilaisten aineiden liukenemiseen sekä liuosten valmistamiseen. Yleisimmät luokat ovat vesiliuottimet (vesi) ja orgaaniset liuottimet (esimerkiksi etanoli, asetoni, tolueeni). Valinta riippuu liuenneesta aineesta, liukenemisolosuhteista ja prosessin tavoitteista. Liukenemisen nopeus ja liuenneisuuden vakaus pyritään optimoimaan käyttökohteen mukaan.

Turvallisuus ja sääntely: Liuottimet voivat olla helposti syttyviä, terveys- ja ympäristöhaitallisia. Käytössä noudatetaan turvallisuusohjeita, kuten asianmukaista ilmanvaihtoa, suojavarusteita, varastointia ja jätteenkäsittelyä sekä käyttöturvallisuustiedotteita (SDS).

Lisätietoja: Lisätietoa löytyy kemian sanastoista sekä kieliopillisista ohjeista suomalaisessa teknisessä ja tieteellisessä tekstissä.