Liukenemattomien

Liukenemattomien ovat suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan aineita, jotka eivät liuene tai liukenevat vain rajallisesti tiettyyn liuottimeen, usein veteen. Termi viittaa sekä yksittäisiin aineisiin että aineiden luokkiin, joiden liukoisuus on erittäin vähäinen tietyissä olosuhteissa. Liukenemattomuus riippuu liuottimen ominaisuuksista sekä lämpötilasta.

Liukenemattomuus määritellään usein solubilityn eli liukoisuuden avulla. Korkea kriteeri tarkoittaa, että vain pieni määrä ainetta siirtyy liuokseen. Joissakin tapauksissa liukenemattomuus voidaan kuvata ratkaisu-tuottamalla Ksp-arvolla (solubility product), joka on niin kutsuttu rajatila sparingly soluble -suoloille. On tärkeää huomata, että mikään aine ei ole äärimmäisen liukenematon käytännön mittauksissa yleensä, vaan liukenemattomuus voi olla aikamukautettua ja riippua lämpötilasta, paineesta ja liuottimesta.

Esimerkkejä käytännön liukenemattomista aineista ovat hiekka (SiO2), joka on käytännössä liukenematonta vesiliuoksessa, sekä tietyt suolat kuten hopea-kloori (AgCl) ja barium sulfaat (BaSO4), joiden liukoisuus vesiliuoksessa on erittäin vähäinen. Toisaalta jotkin yhdisteet voivat olla liukenemattomia käytännön ajan tai tietyissä ympäristöissä, mutta liukenevat hitaasti.

Merkitys ulottuu monille aloille, kuten analyyttiseen kemiaan, suodattamiseen, saostumiseen sekä geokemiaan. Lääke- ja elintarviketeollisuudessa liukenemattomuus vaikuttaa bioavailabilityan ja tuotteiden suunnitteluun. Mittaaminen tapahtuu yleisesti liukenemisen suureena (g/L tai mol/L) tai Ksp-arvona.

Etymologia juontaa liukeneva-sanasta; liukenematon tarkoittaa karkeasti ottaen syrjäytettyä tai rajallisesti liukenevaa ainetta.