Liukastuvuutta

Liukastuvuus kuvaa sitä, miten helposti jalka voi liukua pinnan päällä. Se riippuu sekä pinnan ominaisuuksista (materiaali, rakenne, kulumisaste) että ympäristötekijöistä (kosteus, lika, öljyt) sekä jalkineesta. Liukastuvuus on tärkeä turvallisuusominaisuus lattioilla, portaissa ja muissa tiloissa, joissa liukastumisriski on erityisen suuri.

Mittaa ja tulkitaan liukastuvuutta useilla tavoilla. Yleisin käsite on kitkakerroin (mu), joka voidaan määrittää staattisena tai dynaamisena. Arvot riippuvat olosuhteista, kuten kuivasta, märästä tai öljyisestä pinnasta, sekä siitä, käytetäänkö testejä laboratorio- vai kenttäolosuhteissa. Välineinä käytetään usein tribometrejä sekä pendulum-testejä.

Testausmenetelmät

- Pendulum-testi: testipinnalle lähetetään kumea isku, ja tuloksena saadaan arvo, jolla kuvataan liukastuvuutta tietyissä olosuhteissa (esim. märkä tai kuiva). Tulosta käytetään usein ohjeellisena turvallisuusluokituksena.

- Tribometriset testit: laitteet mittaavat dynaamista kitkakerrointa liikkeen aikana, mikä vastaa jalankulkutilanteita paremmin.

Olosuhteet ja parantaminen

Liukastuvuutta heikentävät kosteudet, lika, öljyt sekä epäpuhtaudet. Sen parantaminen voi tapahtua muun muassa pinnan karhentamisella tai tekstuurin lisäämisellä, liukuesteiden asentamisella, liukuestopinnoitteilla sekä asianmukaisella puhdistuksella ja ylläpidolla.

Säädökset ja standardit

Monissa maissa on standardeja ja ohjeita liukastuvuuden arvioimiseksi. Testituloksia käytetään kustannusarvioissa, turvallisuusluokituksissa ja käyttökohteiden valinnassa. Tavallisina menetelminä ovat pendulum-testi ja tribometriset kokeet, joiden tulokset kuvaavat pinnan liukastuvuutta erilaisissa olosuhteissa.