Liukastuva

Liukastuva on suomalainen adjektiivi, jolla tarkoitetaan tilaa tai pintaa, joka on alttiina liukastumiselle. Se kuvaa tilannetta, jossa kitka on vähäinen ja liike voi olla hallitsematonta tai vaikeaa. Sanaa käytetään sekä arkikielessä että teknisissä yhteyksissä viittaamaan esimerkiksi liukkaisiin pintoihin, kuten jäiseen ulko- tai sisäpintaan, öljyyn tai veden keräämään pintaan.

Etymologisesti liukastuva muodostuu juurista liukua ja liukas sekä adjektiivipääte -va tai -va sekä nykyisten kieliopillisten muotojen taivutuksena. Käytännön merkitys on laajempi kuin pelkkä liukkauden kuvaus: liukastuva voi viitata sekä ominaisuuteen että tilaan, jossa liukastuminen on erityisen todennäköistä.

Liukastuvuutta selittää kitkan rooli pintoineen ja kontaktipintojen olosuhteet. Tämä ominaisuus riippuu muun muassa materiaalista, pinnan karheudesta, nesteistä (kuten vedestä, jäästä tai öljystä) sekä lämpötilasta. Kitkan mitoituksessa käytetään yleensä neliöiden tai liukupinnan muuttuviin arvoihin perustuvia mittoja, kuten kiinnittymisen tai liikkeen eston kannalta merkityksellisiä kitkakertoimia (esimerkiksi static μs ja kinetic μk). Liukastuvuus voi kasvaa tai laskea olosuhteiden muuttuessa.

Käytännön merkityksessä liukastuvuutta hallitaan turvallisuustoimenpitein: anti-liukapinnat, hiekoitus, kuivaus, kiillotusten hallinta sekä asianmukaiset jalkineet ja merkinnät. Se liittyy laajasti sekä teollisuuteen että arkipäivän turvallisuuteen, kuten liukkaiden lattioiden ja kävelyreittien riskien hallintaan.

Lisäksi: liukastuvuus/liuistuminen ovat läheisiä käsitteitä; vastakohtia ovat liukuesteet, jotta pintoja voidaan pitää turvallisina. See also: kitka, kuviointi, hankaus, materielliset ominaisuudet.